Viiankiaapa

Hillanostajan blogi 2

Viiankiaapa. Kilometrien pituisia rämeiden reunustamia rimpiä, joissa jalansija joustaa kuin vesisängyssä. Ulpukkaa kasvavien suolampien pohjasta nousee kiemurtelevia metaanivanoja merkkinä suon omasta, hitaasta elämästä.

Viiankiaapa nousi uutisiin viime syksynä kaivosjätti Anglo Americanin kerrottua löytäneensä  malmiesiintymän, joka voi olla jopa rikkaampi kuin Kevitsa. Kaivosyhtiön mukaan malmi on maan alla. Tämä havainto ei varmasti yllättänyt ketään, kuten ei myöskään kaivosyhtiön ehdotus suon Natura-suojan purkamisesta.

Yhtiön perustelun logiikka oli tämä: malmi on 2 miljardia vuotta vanhaa ja suo vain 6000 vuotta. Jos tälle linjalle lähdetään, niin onko 100 000 vuotta vanhalla Homo sapiensilla asiassa mitään sanomista?

Lapissa tarvitaan kaivosten tarjoamia työpaikkoja. Talvivaaran opetukset on silti syytä pitää mielessä: työllistävä vaikutus on sadoissa, ei tuhansissa, ja sivuvaikutukset voivat olla vakavia. Siksi rikkaimpienkin malmiesiintymien hyödyntämisessä on huomioitava ympäristö ja ihmiset – myös ne, jotka jäävät tänne kaivoksen aikanaan sulkeuduttua.

Kaivoksista aiheutuu vääjäämättä haittoja. Ne ovat hyväksyttävissä, jos edut ovat merkittävätja toiminta hoidetaan muutenkin aidosti yhteistyössä kaikkien muiden kanssa.

Marjanpoiminnalla ja kaivostoiminnalla ei ole paljonkaan yhteistä. Suomen kaivosyhtiöiden liikevaihto on yli miljardi euroa, ja Sodankylässä toimivan Anglo Americanin liikevoitto vuonna 2011 oli rapeat 6 miljardia euroa. Tähän verrattuna marjanpoiminta on… marjanpoimintaa.

Yksi niitä silti yhdistää. Molemmissa kannattaa raaka-aine jalostaa mahdollisimman pitkälle Suomessa.

Hillaa Viiankiaavalla oli runsaasti, ja isoa. Kypsiä ne ovat viikon päästä.