Kaukana ruokateollisuudesta

Hillanostajan blogi 5

Ruoantuotanto on teollisuutta. Satoisimmat viljapellot lainehtivat tuhansien hehtaarien aukeina, joilla puimurit kulkevat korjuuaikaan riveissä kuin muinaiset legionaalaiset. Kaloja kasvatetaan meressä kelluvissa kasseissa, joista eväkkäitä kauhotaan tonnikaupalla liukuhihnalle kun kasvun optimoiva rehumäärä on käytetty.

Jopa puutarhamarjat kerätään nykyään yhä useammin koneilla valtavilta keinokastelluilta pelloilta.

Mutta Suomen metsämarjat! Ja erityisesti hillat! Ne ovat toista maata. Niitä ei voi kasvattaa, ei käskyttää, ei lannoittaa eikä viikatoida sadonkorjuuaikaan. Jokainen marja on löydettävä ja poimittava, hillastaessa yksi kerrallaan.

Marjanpoiminta on toista maata; se on metsästystä. Hyvät paikat pitää etsiä. Ja: parhaat paikat pitää vainuta.

Mutta joskus ei auta etsintä eikä hyvä hillavainu.

Kyllä tällaisestakin ämpärinpohjallisesta silti bensarahat sai. Päivän paras hinta: 14 €/kg.

Kuva: Ecyrd

PS. Kuva ei ole tältä päivältä eikä Sodankylän torilta, mutta on samansuuruinen kuin erään tarpojan saalis. Kaikki tarjottu marja on ollut yhtä puhdasta ja kypsää kuin omaan pakastimeen poimittu.