Ulkona jo hämärtää. Sytytän kynttilän ja lisään Mustavaaran porokämpän takkaan puita. Nämä kun ovat palaneet käyn nukkumaan.
Jatkan kynttilän valossa lukemista. Worldwatch-instituutin ”Kuinka maailma ruokitaan” -kirjassa käsitellään ruoantuotannon tulevaisuutta ja sitä, kuinka maailman elintarviketalous on siirtynyt käytännössä vapaakaupan aikaan.
Ruoantuotannon tehostuminen maailman vauraissa vilja-aitoissa on asettanut köyhien maiden viljelijät selkä seinää vasten. Joko myyt satosi halvemmalla tai vaihdat alaa. Kun vaihtoehtoisia töitä ei ole tarjolla, ei raha riitä edes halpaan maailmanmarkkinaviljaan, ja nälän kierre on valmis.
Mietin, että tässähän se vastaus on.
Eilen Lapin Liiton matkailuparlamentissa pohdimme porukalla, että mistä johtuu pohjoisen marjan hinnan jatkuva lasku? Tästähän se.
Maailma käytännössä ruokitaan muutamalla kymmenellä tärkkelystä, proteiinia ja öljyä tuottavalla viljelykasvilla. Kun näiden tuotanto tehostuu viljelymenetelmien kehittymisen ja suuruuden ekonomian avulla, hinta laskee. Se puolestaan vaikuttaa kaikkien muidenkin ruoaksi käytettävien tuotteiden hintaan. Halpa palmuöljy tuottaa halpaa puolukkaa.
Kun marjanpoimintaa ei voi mekanisoida eikä siis pahemmin tehostaa, on ainut tie halvempaan ollut poimijan korvauksen laskeminen.
Pitkälle 90-luvulle tuo korvaus riitti vielä motivoimaan suomalaisetkin sivutulojen perään. Kun homma alkoi näyttää kerrassaan kannattamattomalta, tulivat ensin venäläiset ja sitten aasialaiset poimijat, joiden elintasoon nähden korvaus kovasta työstä oli siedettävä tai peräti hyvä.
Toisin kuin sambialainen maissinviljelijä, maailmanmarkkinoiden ulos pelaama suomalainen ei nähnyt nälkää, sillä kyse oli lisätienestistä. Mutta mutta… jossain vaiheessa tämä tie on kuitenkin kuljettu loppuun. Köyhät maat eivät maailmasta lopu, mutta nykyinen tapa on liian haavoittuvainen, eikä täytä kestävän ruoantuotannon perusehtoja.
Tavoitteena on oltava, että marjasta voidaan maksaa sen verran enemmän, että paikalliset ihmiset sitä keräävät. Siihen ei ole helppoja keinoja. Marjat on jalostettava kotiseuduillaan ja välikäsiä matkalla mättäältä kaupan hyllyyn on karsittava. Tietysti myös täytyy osata tehdä marjoista niin hyvää, että niistä ollaan valmiit maksamaan.
Sammaltunturissa tuulee. Herään pariin otteeseen sopulin rapinaan. Aamulla huomaan, että se on käynyt eväspähkinöiden kimppuun, ja jätän ne sovinnolla yökaverille. Ehkä keväällä nähdään.
Saska Tuomasjukka on elintarvikekemian tohtori, Lapin Maria Oy:n perustaja ja autiotupaverkoston ihailija.
‘
‘
‘
Tornionjoessa on keltaisia lehtiä. Ne tulee pohjosesta, missä on jo ruska, ja kasaantuu sen suljetun tehtaan rantaan.